Eilen illalla, auringon vielä lämmittessä melko korkealta taivaalta, suuntasimme me, Simone, Melanie ja kohta 5-kuinen Titine, retkemme kohti Meikon luonnonsuojelualuetta. Nyt muistin varustautua oikein eväin ja kameroin.
Olin miltei unohtanut, kuinka kaunis ja vieläkin lähes koskematon tuo paikka olikaan!
Jos haluaa nauttia Suomen luonnosta parhaimmillaan, ilman häriöitä, vain ja pelkästään yksin koirineen, tässä se on!
Henkeäsalpaavan kaunista, kirkas ja puhdas vesi ja luonnon rauhaa...
Simone ja Melanie ihastuivat heti rantakallioita ympäröivään vesielementtiin!
Viimeiseksi olisin Melaniesta uskonut, että juuri tämä hemmotelluin typykkä oppiikin ensimmäisenä uimaan juuri tällä retkellämme! Taidanpa olle aika ylpeä rakkaasta "pupupöksyläisestäni"...
Mutta missä onkaan Titine? HOHOI!
Siellähän se Titine seisoo! Ainoa kuva Titskusta, koska
"miss-neiti" varoi visusti kastelemasta silkinpehmeitä töppösiään...
Aika riensi tässä luonnon taivaallisen kauniissa melkeinpä pysähtyneisyydessä aivan huomaamatta. Pari tuntia oli kadonnut jonnekin ja aurinko jätti jäähyväisiään meille matkalaisille. Oli aika sonnustautua kotiin päin!
Tulemme tänne varmasti vielä uudelleen. Viimeinen muisto vielä taaksemme jäävästä kauneudesta ikuistettuna.
