Marraskuu lähenee loppuaan ja maa on saanut valkoisen peitteen. Mielialakin nousee valoisuuden tultua synkkyyden ja harmauden tilalle.
Vaikeaa aikaa olemme kokeneet Ruupen lähdön jälkeen.
Aika ikään kuin seisahtui ja lakkasi merkitsemästä mitään.
Nyt vasta huomaan lokakuun menneen enkä oikeastaan muista siitä mitään.
Vasta nyt pystyin avaamaan blogini ja kurkkaamaan tänne. Kyyneleitä en taaskaan voinut estää. Muistot sen taas tekivät, mutta enää ei koskenut niin kovin. Ikävä tietysti on tallella...
Tästä jatkamme tyttöporukalla sitten kohti Joulua.
Toivottavasti saamme valkean joulun!
