Horteessa horjuen

Vallan kauhean sitkeä influenssavirus kaatoi minut sitten pedin pohjalle, kun juuri oltiin selvitty Murun synnytyksen kiemuroista.
Olipahan virukselle pedattu otollinen perustus iskeä:
kolmen vuorokauden valvominen, kuumassa makuuhuoneessa hikoileminen, parvekkeella vähissä vaatteissa vilvoittautuminen, tuollainen vie hyväkuntoisenkin immeisen voimat. Ruokapuoli valvomisen ohessa oli mitä oli. Siinä olin sitten sopivasti pehmennyt puolustuskyvyttömäksi ja muutenkin oivalliseksi viruksen lisääntymispaikaksi.

Ärhäkkä virus nosti kuumeen neljäänkymmeneen ja pisti lihakset tanssimaan kivusta cha cha chaata...
Horteessa meni kolme päivää. Jotenkin siinä kuitenkin hoitui pakolliset koirien pissatusreissut ja ruokkimiset.

Suurkiitokset ansaitsee äitikoira Muru, joka omatoimisesti pissitti ja kakitti jälkikasvunsa ja huolehti vielä kaikkien tasapuolisesta maidonsaannistakin.
Enpä olisi mitenkään jaksanut säntillisesti valvoa tunnin välein tapahtuvaa pentujen ruokintaa ja pissitys-kakitus toimenpiteitä. Onneksi Muru jaksoi ne tehdä ilman minun valvovaa katsettanikin.

Nyt olen onnekseni vihdoin voiton puolella sodankäynnissä virusta vastaan.
Sairasteluni aikana luontokin on muuttunut oikein keväiseksi.
Ulkona aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja kohta on varmasti lehdet puissa!
Pentuset ovat saaneet massaa ympärilleen kiitettävästi. Melkoisia pötkylöitä niistä on muutamassa päivässä kehkeytynyt.
Pentujen kamppailu maidosta on aika hurjaa! Siinä hitaat saavat tyhjät nisät.
Kymmenen päivää on tänään kulunut Murun operaatiosta.
Tikkien poisto on illalla tehtävä toimenpide.
Uskoisin suoriutuvani siitä melko näppärästi. Muru on rauhallinen ja luottavainen pieni potilas.

Oikeastaan nyt vasta kuumeen hellittäessä otettaan huomaan kevään tulleen ja pentujen asettuneen taloksi makuuhuoneen pentulaatikkoon.
Pentujen kotipesästä ajoittain kuuluvaa mussutusta, vikinää ja mutinaa on mukava kuunnella.

Kun arki ei tunnukaan arjelta vaan tuoksuu pennulta

Ihanan muutoksen näin kevääksi sai aikaan tuo neitokaisemme Murunen.
Pienokaiset tupsahtivat juuri parhaaseen keväisen pentukuumeilun aikaan makuuhuoneeseemme!
Nyt ei mikään veruke saa meikäläistä pysyttelemään yhtään liian kauaa ennen niin houkuttelevan vuoteen uumenissa aamutuimaan.
Ainoastaan kahleet estäisivät minua pomppaamasta sängystä heti herättyäni ani varhain pentuja seuraamaan ja Murua hoivaamisissa "auttamaan"..

Kaikki aika on nyt hyödynnettävä ja otettava tästä harvinaisesta onnen sattumoisesta kaikki irti!

Nyt on nuuhkutettava suloistakin suloisempien vaaveleiden "mammunmaitohengitystä".
On oikein vedettävä antaumuksella sieraimiin tätä viatonta hajua, jota on vaikea kuvata mitenkään. Valitettavasti se muuttuu oleellisesti erilaiseksi, kun ravinto ei ole enää pelkästään emonmaitoa.

Mutta "maitobaaripennun" hengityksen tuoksusta ei voi erehtyä, jos on sellaista joskus nuuskaissut.

"Pennun hengityksen tuoksu antaa lupauksen viehkolla tuulahduksellaan uudesta juuri alkaneesta elämästä"

Paluu arkeen

Pyhien jälkeen alkaa jo melkein toivoa paluuta tavalliseen arkeen ja sen mukanaan tuomiin rutiineihin.
No, mistään pitkään jatkuvista rutiineista ei ole pelkoa. Muru varmasti pitää nopeasti huolen siitä!
Viimeistään sunnuntaina pitää jonkinmoisen ininän ja maiskutuksen rauhoittaa korviamme makuuhuoneeseen kasatusta pentulaatikon uumenista.
Tällä hetkellä Muru makoilee sangen tyytyväisenä omassa uudessa yksiössään ja hänen äitinsä protestoi pentuaitauksen avoimella ovella haukahdellen ja kiukutellen. Luultavasti sitä, ettei itse uskalla mennä tutustumaan pentulaatikkoon Murun maatessa siellä?
No, loppuihan se kiukuttelu, kun itse menin sen omalla luvallani tutustuttamaan Murun pesäpaikkaan. Sitten sen tutkittuaan ei enää kiinnostusta sen kummemmin ollutkaan.

Eiköhän nämä muutamat päivät kulu kuin siivillä. Toivon ainakin.

Toivottavat

Ruputiti, Mindy Mae, Muru ja Ritva

Ruupe voi hyvin taas

Huhtikuu on sitten korkattu ja keväälle annettu virallisesti lupa saapua iloksemme!

Ruupe säikäytti todenteolla takajalkojensa kipuiluilla. Levättyään parin päivän ajan poika oli taas entisenlaisessa vetreässä kunnossa.
Nyt kuitenkin Ruupe popsii ennalta ehkäisevää lisäravinnetta, jonka on määrä pitää vanhenevan koiran nivelet liukkaina ja toimivina.
Kalliita kapseleita ovat nuo lisäravinteet, mutta hinta on toisarvoinen määre, jos ne tepsivät kipuiluihin ja auttavat palautumaan rasituksista.
Kevätkuntoon valmistautuminen alkoi suolistoloisten totaalisella häädöllä kaikkien koirulaisten ruuansulatusjärjestelmistä.
Kurakelien mentyä ohitse on tarkoitus talven aikana turkkiin hankitut rasvat ja kurat siivota perusteellisessa kylvyssä.
Jokaisen cavalierin takut ja elottomat turkit saavat tuta tuoksuvan shampoon ja hoitoaineen, täydellisen harjauksen ja föönauksen!

Kaiken uurastuksen kruunaa sitten koreissa lavastuksissa tapahtuva piinallinen puunattujen cavalierien ikuistaminen digitaaliseen muotoon.
Sen jälkeen nopea kuvien siirto tietokoneelle ja internettiin ainakin omille sivuille todistusaineistona kaikille, että koirani ovat joskus siistejäkin! ;-)