Lenkillä pitkästä aikaa trion kanssa.

En ole vielä saanut koottua ajatuksiani, jotta saisin tänne kirjoitettua Ruupen selviytymistragedian. Kyllä sen vielä kirjoitan.
Ruupe on nyt toipunut sen verran mukavasti leikkauksesta, että olimme jo tunnin lenkillä. Kamerakin sattui nyt olemaan mukana, tässä muutamia otoksiani.

Simone poseeraa

Ruupe ottaa rennosti lenkillä

Melanie tarkkana paikallamakuussa..

Helteet ohi onneksi

Elokuu ehti jo yli puolen välin, kun lämpömittari alkoi näyttää edes hiukan siedettävämpiä lukemia.
Kesä on nyt sitten melkein ohi.
Meille tuo mennyt ajanjakso ei ollut kovin antoisa.
Ensin sairastelin minä. Paahtava helle kun ei suosi keuhkosairaudesta kärsiviä ja lisänä siihen vielä kun otetaan särpimeksi sydämen vajaatoiminta, niin alkoi olla melkoista rimpuilua tämä meikäläisen maallinen vaellus.
Kun sitten ehdin elokuuhun päästyäni huokaista helpotuksesta vuosisadan hellelukemista hengissä selviämisestä, söi meidän "ikinuori", kohta 9 vuotias Ruupe, sloggipöksyni.
Tästä luvattomasta syömistapahtumasta syntyi sitten toista viikkoa kestänyt hengissäpysymiskamppailu, joka oli koitua pienen cavalierpoikamme ennenaikaiseksi matkaksi sateenkaarelle.

Kerron seuraavassa blogin avauksessa kokonaisuudessaan tämän sangen traagisen Ruupen henkiinjäämistaistelu- episodin.
Onneksi tällä tositarinalla on kuitenkin kaikkien meidän kädet ja käpälät ristissä toivoma loppu.