Horteessa horjuen

Vallan kauhean sitkeä influenssavirus kaatoi minut sitten pedin pohjalle, kun juuri oltiin selvitty Murun synnytyksen kiemuroista.
Olipahan virukselle pedattu otollinen perustus iskeä:
kolmen vuorokauden valvominen, kuumassa makuuhuoneessa hikoileminen, parvekkeella vähissä vaatteissa vilvoittautuminen, tuollainen vie hyväkuntoisenkin immeisen voimat. Ruokapuoli valvomisen ohessa oli mitä oli. Siinä olin sitten sopivasti pehmennyt puolustuskyvyttömäksi ja muutenkin oivalliseksi viruksen lisääntymispaikaksi.

Ärhäkkä virus nosti kuumeen neljäänkymmeneen ja pisti lihakset tanssimaan kivusta cha cha chaata...
Horteessa meni kolme päivää. Jotenkin siinä kuitenkin hoitui pakolliset koirien pissatusreissut ja ruokkimiset.

Suurkiitokset ansaitsee äitikoira Muru, joka omatoimisesti pissitti ja kakitti jälkikasvunsa ja huolehti vielä kaikkien tasapuolisesta maidonsaannistakin.
Enpä olisi mitenkään jaksanut säntillisesti valvoa tunnin välein tapahtuvaa pentujen ruokintaa ja pissitys-kakitus toimenpiteitä. Onneksi Muru jaksoi ne tehdä ilman minun valvovaa katsettanikin.

Nyt olen onnekseni vihdoin voiton puolella sodankäynnissä virusta vastaan.
Sairasteluni aikana luontokin on muuttunut oikein keväiseksi.
Ulkona aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja kohta on varmasti lehdet puissa!
Pentuset ovat saaneet massaa ympärilleen kiitettävästi. Melkoisia pötkylöitä niistä on muutamassa päivässä kehkeytynyt.
Pentujen kamppailu maidosta on aika hurjaa! Siinä hitaat saavat tyhjät nisät.
Kymmenen päivää on tänään kulunut Murun operaatiosta.
Tikkien poisto on illalla tehtävä toimenpide.
Uskoisin suoriutuvani siitä melko näppärästi. Muru on rauhallinen ja luottavainen pieni potilas.

Oikeastaan nyt vasta kuumeen hellittäessä otettaan huomaan kevään tulleen ja pentujen asettuneen taloksi makuuhuoneen pentulaatikkoon.
Pentujen kotipesästä ajoittain kuuluvaa mussutusta, vikinää ja mutinaa on mukava kuunnella.