Tärkein tapahtuma tammikuussa oli 7.päivä.
Meidän nuorimmainen Muru, täytti 2-vuotta.
Vuosikin sitten vaihtui, meillä tosin surullisin ja kaipaavin mielin, Ville-Veikon yllättävän poislähdön takia 7.12.
Ajatukset harhailivat koko joulukuun ja blogia en pystynyt kirjoittelemaan oikeastaan ollenkaan.
Joulu meni sikäli mukavasti, että vietimme todella perinteisen joulun. Kuusikin oli koristettu, joulukinkkua ja laatikoita, lohta ja lipeäkalaa...
Kynttilöitä ja tuikkuja.
Joulun tuoksua ja hyvää mieltä.
Isäni oli luonani 7 päivän ajan joulun aatonaatosta uudenvuoden aatonaattoon.
Hän tapansa mukaan lellutteli cavalierejani, erityisesti Ruputitia...
Nämähän eivät ylimääräisistä rapsutuksista kieltäytyneet, päinvastoin!
Välillä tuntui, ettei minulla ole yhtään omaa koiraa, kun kaikki istuivat samalla sohvalla isäni kanssa...
Ilmakin oli mukavan jouluinen, valkoinen maa ja pakkastakin!
Vuoden otimme vastaan kaikki (minä ja kolme koiraa) samassa sängyssä loikoillen ja paukkeita kuunnellen.
Kukaan muu ei säikkynyt, paitsi minä, joka inhoan raketteja!!!
Tammikuu näytti alukuun lupaavalta kireine pakkasineen, mutta juuri nyt sää ei oikein houkuttele.
Mutta kunnon varusteet päälle ja menoksi, mehän emme anna sään lannistaa: urhoolliset ja karaistuneet cavalierini uhmaavat säätä kuin säätä.
