Helmikuisilla hangilla

Koko nelikko. Vasemmalta Muru, Simone, Kasper ja Melanie.

Tällä viikolla ollaan ulkoiltu ihanissa talvisissa tunnelmissa josta ovat nauttineet kaikki neljä cavalieriamme. Pureva pakkanen tosin vaatii reilun vaatetuksen oman turkin lisäksi. Talvellakin on puolensa!

Melanien iskä tuli taloon

Kun muutoksia kaipaa, niin on parasta laittaa sitten kunnolla elämä uusiksi!
Niinpä haimme urosmaisuutta tyttömäiseen porukkaamme.
Sellainen saapui meille suloisistakin suloisemman tricoloruroksen Kasperin karvaisessa ja ah! niin vauhdikkaassa ja iloisessa persoonassa!
Simonen ja Melanien kasvattaja suostui antamaan hoitoomme aarteensa, Kasper-pojan, kun oleilu kotopuolessa nosti turhan korkealle poloisen uroksen kierroksia sen elätellessä mielessään turhia toiveita.
Kolme typykkää järjesti samanaikaisesti hormonaalisia herkkutuoksujaan kuin oikein kiusaksi viriilille Kasperille.
Niinpä tuo trikkipoika sitten joutui evakkoon kesken mahtavien houkutusten ja mahdollisuuksien ja pakotettiin tutustumaan Kirkkonummen kerrostaloelämään.
Pienenä lohdutuksena luvattiin ihka oma haaremi! Kolme cavaliertyttöä oikein!

Muka haaremi!
Sehän koostui yhdestä entisestä Kasperin morsiaimesta, joka selvästi oli kantavana nyt jollekin toiselle hyväuskoiselle ja Kasperin omasta lellitystä tyttärestä ja hänen yhtä hemmotellusta ja vielä väärän värisestäkin sukulaistytöstä.
Voihan sitä tietenkin aina onneaan yrittää, tuumaili varmaan Kasper-reppana, evakkoon laitettu "huutolaispoika".

Kasper toivotettiin tervetulleeksi hiukan hämmästyneissä tunnelmissa.
Seuraavaksi sitten kävi niin kuten tyttöjen kesken yleensä käy. Pientä keskinäistä kilpailua jopa alkoi olla ilmassa Kasperin suosiosta.
"Onkos kutrit ojennuksessa, nenä "puuteroitu"? Täällä on nyt mies talossa!" tuntuivat typykät tuumailevan, kisatessaan Kasperin lemmenosoituksista.
Kasperin herrasmiesmäiset kosintayritykset torjuttiin kuitenkin lopulta kipakkaan prinsessamaiseen nirppanokka-tyyliin.
Kasper-poika kun vain avuliaasti yritti jakaa jokaiselle vuorollaan tuota hurmurimaista rakkauttaan. Mutta turpiinhan sieltä tuli aina! Rukkaset heitettiin päin naamaa.

Voi Kasper parkaa! Ojasta allikkoonko tässä jouduttiinkin?
Ne tytöt täällä Kirkkonummella ja ehkä sitten muuallakin ovat aina samanlaisia!
Ensin keikistellään niin kovin ja kun on saatu pojan pää pyörälle, ollaan niin ollakseen.
Niin kait nuo kosintamenot ovat sujuneet vuosituhansien ajan.

Oijoijoi, hiukan sääliksi vaan käy sivusta seurata tuota niin perin naisellista, "tavoittamattomuuden periaatteella" toimivaa itsellenikin hyvin tuttua käytöstä.
Häpeästä aivan punastelen nyt, kun tuo on niin läpinäkyvää. Mutta sitä se ei kai sitten ole urospuolisille kosijoille?
Eivätkö tytöt muka piittaa?
Älä lannistu Kasper, taitavat kuitenkin tykätä sinusta, etenkin tuo Simone!

Muutoksia tulossa

Helmikuu jo puolessa ja pakkaset parhaimmillaan, aurinko hohtaa valkoisilla hangilla.
Talvea kauneimmillaan elellään.
Kevään lähestyessä pesänrakennuspuuhat alkavat tai ovat jo hyvinkin menneillään tai jopa perheen lisäystäkin on jo saatu.
Uusi elämä sykkii vähäsen joka puolella, jos vain malttaa pysähtyä ympäristöään tutkailemaan.
Niin taitaa onneksemme ja iloksemme myös täällä meillä sykkiä uusi vielä syntymätön elämä Muru-mamman masussa, toivotaan ainakin niin!



Muru-tyttösen melkoisen pinkeä pallomassu! Joko ollaan syöty liikaa tai sitten...

Lumisia helmikuisia päiviä

Yllä kelpo trio cavalierprinsessoja: Etualalla Melanie, keskellä Simone ja taaimpana Muru.

Tammikuu sujahti ohitse niin nopeasti, ettei tänne ehtinyt mitään kirjoittelemaan!
Hyviä uutisia onkin kerrottavana: Melanien äiti, suloinen ja aina iloinen, Muru-typykkä, on jälleen vierailulla luonamme.
Muru saapui taloon aivan kuin ei olisi koskaan täältä lähtenytkään. Aikaa kuitenkin on kulunut viime vierailusta kohta parisen vuotta. Nyt ovat Melanie ja Simone varttuneet samaan kokoon Murun kanssa. Äidin ja tyttären erottaminen toisistaan on ajoittain ollut työlästä, yhdennäköisyys on aivan ällistyttävää!