Kuva copyright Leila Lepistö
Hapsutassujen luona oli oikein rattoisaa!
Hapsutassujen luona oli oikein rattoisaa!
tiistai 27. joulukuuta 2011
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
tiistai 20. joulukuuta 2011
perjantai 16. joulukuuta 2011
tiistai 13. joulukuuta 2011
Analysointia ja muutakin mietittyä
"Seuraa johtajaa"-testi vaikutti vielä monta päivää jälkeen päin positiivisella tavalla!
Koirat pitivät paljon paremmin yhteyttä nyt, kun olen päättänyt jatkossakin pitää hiljaista linjaa.
En enää kailota koirieni perään, vaan muutan välittömästi suuntaa, jos huomaan niiden loittonevan liiaksi minusta. Tästä on seurauksena, että karvajalat ovat oitis ympärilläni mihin suuntaan vain kävelenkin....
Tätä olen aina toivonutkin!
Kohta alan toivoa, ettei sitä lunta enää tulisikaan. Vinhaa vauhtiahan tässä kohti kevättä kohta ollaan menossa, kunhan joulusta ollaan selvitty. Muut klumeluurit, kuten vuoden vaihtuminen uuteen menee sitten jo omalla painollaan.
Jatkan pohdiskelua taas seuraavassa kirjoitussessiossani.
Koirat pitivät paljon paremmin yhteyttä nyt, kun olen päättänyt jatkossakin pitää hiljaista linjaa.
En enää kailota koirieni perään, vaan muutan välittömästi suuntaa, jos huomaan niiden loittonevan liiaksi minusta. Tästä on seurauksena, että karvajalat ovat oitis ympärilläni mihin suuntaan vain kävelenkin....
Tätä olen aina toivonutkin!
Kohta alan toivoa, ettei sitä lunta enää tulisikaan. Vinhaa vauhtiahan tässä kohti kevättä kohta ollaan menossa, kunhan joulusta ollaan selvitty. Muut klumeluurit, kuten vuoden vaihtuminen uuteen menee sitten jo omalla painollaan.
Jatkan pohdiskelua taas seuraavassa kirjoitussessiossani.
torstai 8. joulukuuta 2011
Kuka laumaasi oikeasti johtaa-testi
Varoitus: Älä tee tätä testiä, jos olet kokematon koiranomistaja tai tunnet vain muuten olevasi epävarma suhteestasi koiraasi tai koiriisi!
Testiin valmistautuminen:
Testi tehdään ulkona.
Vuorokauden ajankohta: Mahdollisimman hiljainen ajankohta, mieluummin yöaika, jolloin moottoriliikennettä ei ole paljon. Muutenkin turvallisuussyistä on hyvä, ettei itse koirineen aiheuta häriöitä muille luonnossa vaelteleville ihmisille tai siellä ulkoilutettaville lemmikkieläimille. Suurimmat pelonaiheeni ovatkin rusakot ja jänikset. Niihin en pysty ennakkoon varautumaan muuten kuin turvaamalla koirieni näkyvyys mahdollisten ajoneuvojen eteen syöksymisen varalta.
Varotoimenpiteet ennakkoon: Pimeän ajankohdan takia koirilla on ehdottomasti oltava heijastinliivit tai heijastavat valjaat tai muu heijastava vaatetus tai mieluiten vilkkuva heijastava kaulain näiden kaikien lisäksi.
Oma varustautuminen: Varusteet ylle sääolosuhteiden mukaan. Valolähteenä liikkumisen helopttamiseksi mieluiten tehokas useamman ledin otsalammppu.Varoiksi koirapilli, maukkaita makupaloja taskuun, jos jotain yllättävää saattaa ilmetä.
Hyvät jalkineet on myös syytä ottaa huomioon varusteita kootessa, jotta pimeässä metsässä kävellessä nilkat eivät nyrjähtele. Vahvat vankkavartiset talvikumisaappaat ovat oivalliset tähän testiin. Kännykkä on mahdollisten yllätysten takia aivan ehdoton myös tässä testissä.
Testipaikka: Testin olen päättänyt suorittaa koirilleni todella tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Kotimme ovelta noin 20 metrin päässä olevassa metsikössä on tarkoitus aloittaa ja testi päättyy kotioven sisäpuolelle.
Aikaa on suotavaa käyttää vähintään 20 minuuttia, mieluummin yli puoli tuntia.
Tosin testi on valmistauduttava keskeyttämään mahdollisten vaaratilanteiden uhatessa.
Koti on mieluiten oltava koirien löydettävissä, ei siis ajoteiden ylittämisen päässä.
Toinen vaihtoehto, joka vastaa tässä testissä kotia, voisi olla oma, koirille tuttu auto, joka on parkkeerattu turvalliseen paikkaan, josta testi alkaa.
Testin idea ja toteutus: Testin aikana koirat ovat irti ja niihin ei saa vaikuttaa millään tavalla!
Testi alkaa siitä hetkestä, kun testattavat koirat, siis yhden henkilön johtama lauma, yhdesta useampaan koiraan on päästetty vapaaksi.
Testaaja kulkee ennalta suunnittelemansa lenkin rauhallisesti kävelyvauhtia ylläpitäen. Kuljettava matka on noin puolitoista kilometriä. Matkan aikana testaaja pysähtyy kaksi kertaa viiden minuutin ajaksi. Käveltävä matka mutkittelee ja tarkoituksella kulkee kahdesti oman reitin ylitse.
Koko aikana ei saa puhua, ei vihellellä eikä muutenkaan mitenkään vaikuttaa koiriin.
Testi päättyy vasta kotioven sulkeuduttua. Koko aikana ei ole sallittua kytkeä koiria vaan niiden on tarkoitus seurata laumanjohtajaa takaisin kotiin vapaana.
Testin analysointi: Testi on nyt tehty ja olen onnellisesti kolmen cavaliertyttösen kanssa päätynyt kotisohvalleni.
Testi meni paremmin kuin olin ikinä olettanut!
Mutta siihen palaan uudelleen, nukuttuani ensin tyytyväisenä kelpo koirieni selvittyä kiitettävästi testistä, vaikka kyllä välillä oli uskoni johtajuuteeni kovalla koetuksella.
Pelko alkoi testin aivan alussa hiipiä toden teolla puseroon ja sain todella hillitä itseäni, etten olisi ryhtynyt parkumaan yön pimeyteen kadonneita rakkaita koiriani!!
Mutta testi kannatti, ja ennenkaikkea opetti niin koiriani kuin myös minua laumanjohtajuuden vaativalla saralla.
Upea kokemus!
Testiin valmistautuminen:
Testi tehdään ulkona.
Vuorokauden ajankohta: Mahdollisimman hiljainen ajankohta, mieluummin yöaika, jolloin moottoriliikennettä ei ole paljon. Muutenkin turvallisuussyistä on hyvä, ettei itse koirineen aiheuta häriöitä muille luonnossa vaelteleville ihmisille tai siellä ulkoilutettaville lemmikkieläimille. Suurimmat pelonaiheeni ovatkin rusakot ja jänikset. Niihin en pysty ennakkoon varautumaan muuten kuin turvaamalla koirieni näkyvyys mahdollisten ajoneuvojen eteen syöksymisen varalta.
Varotoimenpiteet ennakkoon: Pimeän ajankohdan takia koirilla on ehdottomasti oltava heijastinliivit tai heijastavat valjaat tai muu heijastava vaatetus tai mieluiten vilkkuva heijastava kaulain näiden kaikien lisäksi.
Oma varustautuminen: Varusteet ylle sääolosuhteiden mukaan. Valolähteenä liikkumisen helopttamiseksi mieluiten tehokas useamman ledin otsalammppu.Varoiksi koirapilli, maukkaita makupaloja taskuun, jos jotain yllättävää saattaa ilmetä.
Hyvät jalkineet on myös syytä ottaa huomioon varusteita kootessa, jotta pimeässä metsässä kävellessä nilkat eivät nyrjähtele. Vahvat vankkavartiset talvikumisaappaat ovat oivalliset tähän testiin. Kännykkä on mahdollisten yllätysten takia aivan ehdoton myös tässä testissä.
Testipaikka: Testin olen päättänyt suorittaa koirilleni todella tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Kotimme ovelta noin 20 metrin päässä olevassa metsikössä on tarkoitus aloittaa ja testi päättyy kotioven sisäpuolelle.
Aikaa on suotavaa käyttää vähintään 20 minuuttia, mieluummin yli puoli tuntia.
Tosin testi on valmistauduttava keskeyttämään mahdollisten vaaratilanteiden uhatessa.
Koti on mieluiten oltava koirien löydettävissä, ei siis ajoteiden ylittämisen päässä.
Toinen vaihtoehto, joka vastaa tässä testissä kotia, voisi olla oma, koirille tuttu auto, joka on parkkeerattu turvalliseen paikkaan, josta testi alkaa.
Testin idea ja toteutus: Testin aikana koirat ovat irti ja niihin ei saa vaikuttaa millään tavalla!
Testi alkaa siitä hetkestä, kun testattavat koirat, siis yhden henkilön johtama lauma, yhdesta useampaan koiraan on päästetty vapaaksi.
Testaaja kulkee ennalta suunnittelemansa lenkin rauhallisesti kävelyvauhtia ylläpitäen. Kuljettava matka on noin puolitoista kilometriä. Matkan aikana testaaja pysähtyy kaksi kertaa viiden minuutin ajaksi. Käveltävä matka mutkittelee ja tarkoituksella kulkee kahdesti oman reitin ylitse.
Koko aikana ei saa puhua, ei vihellellä eikä muutenkaan mitenkään vaikuttaa koiriin.
Testi päättyy vasta kotioven sulkeuduttua. Koko aikana ei ole sallittua kytkeä koiria vaan niiden on tarkoitus seurata laumanjohtajaa takaisin kotiin vapaana.
Testin analysointi: Testi on nyt tehty ja olen onnellisesti kolmen cavaliertyttösen kanssa päätynyt kotisohvalleni.
Testi meni paremmin kuin olin ikinä olettanut!
Mutta siihen palaan uudelleen, nukuttuani ensin tyytyväisenä kelpo koirieni selvittyä kiitettävästi testistä, vaikka kyllä välillä oli uskoni johtajuuteeni kovalla koetuksella.
Pelko alkoi testin aivan alussa hiipiä toden teolla puseroon ja sain todella hillitä itseäni, etten olisi ryhtynyt parkumaan yön pimeyteen kadonneita rakkaita koiriani!!
Mutta testi kannatti, ja ennenkaikkea opetti niin koiriani kuin myös minua laumanjohtajuuden vaativalla saralla.
Upea kokemus!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Joulu lähestyy
Ihanaa, että saimme valkoisen maan itsenäisyyspäiväksi! Yhtälailla olin havaitsevinani koirienikin ilahtuneen valkoisesta ihmeestä harmauden ja märkyyden sijaan.
Pitkästä aikaa palasin jo unohtuneen harrastukseni pariin! Tosin nyt vain tietokoneen ja hiiren välityksellä. Piirtelin ensimmäistä kertaa koiran ihan omasta päästäni ja vieläpä sen kummemmin etukäteen suunnittelematta...
No eipä tuo nyt kovinkaan kummoinen tekele ole, mutta sain siitä intoa suunnitelmissani muhineeseen aivan ikioman jouluanimaation tekoon cavaliereistani, saapa sitten nähdä mitä siitä tulee?
Pitkästä aikaa palasin jo unohtuneen harrastukseni pariin! Tosin nyt vain tietokoneen ja hiiren välityksellä. Piirtelin ensimmäistä kertaa koiran ihan omasta päästäni ja vieläpä sen kummemmin etukäteen suunnittelematta...
No eipä tuo nyt kovinkaan kummoinen tekele ole, mutta sain siitä intoa suunnitelmissani muhineeseen aivan ikioman jouluanimaation tekoon cavaliereistani, saapa sitten nähdä mitä siitä tulee?
maanantai 14. marraskuuta 2011
Mummo murisee
Nyt on aika päästellä hiukan höyryjä ulos, kun liikaa alkaa sisään pakkautua tuota elämän epäkohdista aiheutuvaa purkautumatonta energiaa.
Hyvät hyssykät, mikä tätä maailmaa oikein vaivaa?
Olenko jo aivan kalkkis ja siitä syystä asiat riepoo?
Enpä tiedä!
Miksi se kadulla tietä antava osapuoli olen aina minä kolmine koirineni?
Jotta kolme perheen emäntää (huomattavasti minua nuorempia) voivat rinnakkain reippaasti sauvakävellä ylitsenikö? Vai sen takia, että koululaishurjapäät jopa neljä rinnakkain maastopyörineen voivat takaapäin törmätä edellä köpöttelevään puolikuuroon mummoparkaan spanieleineen jalkakäytävällä?
Miksi ihmeessä talvella suurten lumikinosten keskellä kapealla tallatulla polulla juuri minä olen se, joka rämmin kolmen koirani kera napaa myöten kinoksissa?
Vain siksikö, että töistä palaavat energiset kolmekymppiset pääsevät nopeammin kotiinsa metsän läpi oikopolkua harppoen ja hapanta naamaa vain näyttäen, kun mummo on hukkua lumeen antaessaan tilaa polulla?
Kerran uskalsin vikistä rasitusastmani takia ilmaa haukkoen kinoksesta, että sanoitteko kenties jotain?
Niin vastapuoli kaulukseensa tuhahti, ettei sanonut mitään... Johon minä henki katkonaisesti vinkuen: "Ai anteeksi, olin ihan kuulevinani, että kiititte? No eipä sitten mitään, köh, köh!
Muistan aina, kuinka kovasti nuorena toivoin pian tulevani aikuiseksi, että ei tarvitsisi aina antaa paikkaansa kaiken maailman kiukkupusseille linja-autossa ja kuinka helppoa elämä muutenkin olisikaan sitten isona...
Ja "patkat" sanon minä tänä päivänä!
Ainoa ero on nyt vaan, että mitä kurttuisemmaksi naama käy, sen vähemmän etuisuuksia ja kohteliaisuuksia on odotettavissa enää edes toiselta sukupuolelta. Siispä ei enää mitään. No, ehkä säälistä joskus.
Olisinpa vielä nuori ja vetreä!
Päätinkin tuolla ulkosalla, jälleen ojien kautta koirineni rämpiessä muita ihmisiä väistellessäni, että kirjoitan aina tänne MuCawien Blogiin purnauksiani niin kauan kuin niitä riittää ja tulee eteeni. Enää en katkerana niitä niele.
Tässäpä oli hiukan esimakua mitä tuleman pitää!
Kylläpä helpotti jo kummasti mummelin oloa. Hymyilyksi ihan pistää!
Hyvät hyssykät, mikä tätä maailmaa oikein vaivaa?
Olenko jo aivan kalkkis ja siitä syystä asiat riepoo?
Enpä tiedä!
Miksi se kadulla tietä antava osapuoli olen aina minä kolmine koirineni?
Jotta kolme perheen emäntää (huomattavasti minua nuorempia) voivat rinnakkain reippaasti sauvakävellä ylitsenikö? Vai sen takia, että koululaishurjapäät jopa neljä rinnakkain maastopyörineen voivat takaapäin törmätä edellä köpöttelevään puolikuuroon mummoparkaan spanieleineen jalkakäytävällä?
Miksi ihmeessä talvella suurten lumikinosten keskellä kapealla tallatulla polulla juuri minä olen se, joka rämmin kolmen koirani kera napaa myöten kinoksissa?
Vain siksikö, että töistä palaavat energiset kolmekymppiset pääsevät nopeammin kotiinsa metsän läpi oikopolkua harppoen ja hapanta naamaa vain näyttäen, kun mummo on hukkua lumeen antaessaan tilaa polulla?
Kerran uskalsin vikistä rasitusastmani takia ilmaa haukkoen kinoksesta, että sanoitteko kenties jotain?
Niin vastapuoli kaulukseensa tuhahti, ettei sanonut mitään... Johon minä henki katkonaisesti vinkuen: "Ai anteeksi, olin ihan kuulevinani, että kiititte? No eipä sitten mitään, köh, köh!
Muistan aina, kuinka kovasti nuorena toivoin pian tulevani aikuiseksi, että ei tarvitsisi aina antaa paikkaansa kaiken maailman kiukkupusseille linja-autossa ja kuinka helppoa elämä muutenkin olisikaan sitten isona...
Ja "patkat" sanon minä tänä päivänä!
Ainoa ero on nyt vaan, että mitä kurttuisemmaksi naama käy, sen vähemmän etuisuuksia ja kohteliaisuuksia on odotettavissa enää edes toiselta sukupuolelta. Siispä ei enää mitään. No, ehkä säälistä joskus.
Olisinpa vielä nuori ja vetreä!
Päätinkin tuolla ulkosalla, jälleen ojien kautta koirineni rämpiessä muita ihmisiä väistellessäni, että kirjoitan aina tänne MuCawien Blogiin purnauksiani niin kauan kuin niitä riittää ja tulee eteeni. Enää en katkerana niitä niele.
Tässäpä oli hiukan esimakua mitä tuleman pitää!
Kylläpä helpotti jo kummasti mummelin oloa. Hymyilyksi ihan pistää!
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Retkellä Hapsutassulaisten kanssa
Vierailimme viime sunnuntaina Melanien pikkuserkkujen luona Lohjalla.
Sää oli erinomainen. Aurinkokin suosi meitä jälleen.
Ihanaa oli juoda omakotitalon terassilla kahvia ja maistella vastaleivottua omenapiirakkaa mukavassa juttuseurassa samalla kun ympärillä häärii kuusi suloista cavalieria, kaikki sulassa sovussa.
Käväisimme myös lähimetsikössä laumamme kanssa. Saaliiksi sain yhden ison kanttarellin!
Pienen pätkän filmasin kamerallani, jotta sain ikuistettua kuuden tyttösen lauman ja aina niin iloisen ja Hapsutassujen laumaa luotsaavan symppiksen Leilan.
Kuinka ollakaan, viisi tuntia oli yht'äkkiä vain kadonnut jonnekin!
Mutta olivatpa omatkin koirulaiset kotiin päästyämme melkoisen raukeita!
Suunnittelemme jo seuraavaa retkeä!
Sää oli erinomainen. Aurinkokin suosi meitä jälleen.
Ihanaa oli juoda omakotitalon terassilla kahvia ja maistella vastaleivottua omenapiirakkaa mukavassa juttuseurassa samalla kun ympärillä häärii kuusi suloista cavalieria, kaikki sulassa sovussa.
Käväisimme myös lähimetsikössä laumamme kanssa. Saaliiksi sain yhden ison kanttarellin!
Pienen pätkän filmasin kamerallani, jotta sain ikuistettua kuuden tyttösen lauman ja aina niin iloisen ja Hapsutassujen laumaa luotsaavan symppiksen Leilan.
Kuinka ollakaan, viisi tuntia oli yht'äkkiä vain kadonnut jonnekin!
Mutta olivatpa omatkin koirulaiset kotiin päästyämme melkoisen raukeita!
Suunnittelemme jo seuraavaa retkeä!
lauantai 3. syyskuuta 2011
Syksy saapui ja sateetkin
Ilmat ovat juuri sopivan lämpöisiä, mutta eivät liian hiostavia. Koirat jaksavat kirmata ja koirulaisteni koulutamisinto herää itselläni aina syksyn myötä.
Mielenkiintoista nähdä mitä saamme aikaiseksi?
Titine on yllättänyt minut ensimmäisellä pentunäyttelyssä esiintymisellään!
Baby osasi todella poseerauksen. Titine seisoi luonnostaan oikein ja napitti silmiini herkeämättä suloisilla ruskeilla simmuillaan. Että osasikin olla mielestäni niin suloinen!
Liikkumisessa meillä on tietenkin vielä paljon opittavaa.
Kelpo pentuseni tuli sitten luokassa 5-7kk kolmanneksi Kari Järvisen suorastaan ylistävällä arvostelulla. Kunniapalkintoa ei sentään saatu. Titinehän kehittyy vielä.
Mielenkiinnolla seuraan villikko typsykän varttumista!
Simone oli myös samaisessa Kaivopuiston näytelmässä.
Tällä kertaa tuomari ei pitänyt meidän kaunottaren päästä lainkaan. Kallo oli litteä ja kuono saisi olla paljon muhkeampi.
Meille se kyllä kelpaa. Simppa on persoonallinen hiirenkuonolaisemme.
EH on aivan kelpo saavutus melkoisen tiukalta brittituomarilta.
Hän osasi pitää mielestäni hyvin arvostelulinjan. Hän suosi koiria, jotka todella täyttivät hänen arvostelukriteerinsä. Mielestäni näin pitäisikin tuomaroinnin toimia.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä mieli jäi tuosta näytelmästä. Ystäviähän sinne mennnään ensikädessä tapailemaan ja kuulumisia kertomaan ja kuulemaan!
Melanie on ilmoitettu sen elämän ensimmäisiin Rally-Toko kisoihin! Mölliluokkaan tosin. Niitä liikesarjoja olemme harjoitelleet kyllä peloittavan vähäisen. Itse asiassa niitä on koulutettu vasta yhteensä viitisen kertaa! Help! Kisat kun ovat jo parin viikon kuluttua.
Mietin yhä vaan ilmoitanko tuota meidän prinessaa (Melanie) Lohjan erikoisnäyttelyyn?
Kannattaisiko sittenkin odottaa vielä ensi kevääseen, jotta purenta on täysin korjaantunut?
Melanien purenta näyttää nyt siltä, että saattaa korjaantua vielä!
Vai kiirehtisikö jo nyt hakemaan jonkinlaisen arvostelun tyttösellemme?
Taidan kuitenkin kallistua sinne ensi vuoteen.
Melanie on aloittamssa karvan pudotuksen ja nyt loppunut valeraskaus on tuonut mukanaan harmittavia lisäkiloja. Neitokainen kun ei ole pahemmin liikunnasta välittänyt viime aikoina. Maitoakin on erittynyt.
Jos nyt pikadieetillä pudotan nuo kiloset, niin palttoo kyllä pyörii aika rumasti Melanien ravatessa.
Taidanpa yhtyä "Lellikkini" mielipiteeseen: hitaasti laihdutetaan ja varovasti lisätään liikuntaa!
Melanie on samaa mieltä, ei kiirettä näyttelyyn!
Nyt on aika lähteä tyttösten kanssa leutoon ja raikkaaseen auringonpaisteiseen syyssäähän.
Voisimme harjoittaa vaikkapa pientä tottelevaisuustreeniä ja muuta mukavaa metsässä samoilun lisäksi, jos intoa riittää! .
torstai 18. elokuuta 2011
Tyttöjen juttuja
Viime aikoina olen pohdiskellut lähes päivittäin, kärsiikö koira valeraskaudestaan vai onko se sen elämään kuuluva ja puolivuosittain toistuva normaali ajanjakso?
Melanieta nyt katsoessani näen vain sen surkean surullisen katseen ja pakostakin herää ajatus: onko se sairas?
Ruoka maittaa, kyllä! Ei ripulia, vatsa toimii, ei juo liikaa...
Mutta sen sisäänpäin vetäytyvä olemus on täysin vastakohta aiemmin niin iloiselle ja veikeälle tyttöselle.
Vain muutama kuukausi aiemin Simone oli samassa tilassa.
Seuraako Titinen vartuttua silläkin samanlainen puolivuosittain toistuva olotila?
Kärsinkö minä vain tästä ja koirat elävät tyytyväisinä elämäänsä, kuten se on niille suotu ja on niille tarkoituksenmukaista?
Onko tämä nyt yksi esimerkki viime aikoina paljon esillä olleesta koirien inhimmillistämisongelmasta?
Ihmisen itsensä keksimä ongelma hänelle itselleen. Turhaa murhetta asiasta, joka kuuluu narttukoiran normaaliin elämään?
Hyväksyisin tilanteen täysin, jos olisin täysin varma, etten itse voi asialle mitään ja ennen kaikkea valeraskautta poteva ei tilastaan mitenkään kärsi...
Siis tässä kohtaa uroksien kanssa eläminen oli jotenkin rehvakkaampaa!
Mutta muuten taas tyttösten olemus ja ennen kaikkea niiden uskollisuus ja erityisesti kuuliaisuus viehättää urosten "pakko merkata vielä tuokin"- touhujen jälkeen enemmän.
Tämä koko asia taitaa ollakin verrattavissa ihmisten kauniimman sukupuolen elämään kuuluviin juttuihin!
Olisihan minun nyt tuo pitänyt oivaltaa!
Ihan vain meidän tyttöjen kesken...
Melanieta nyt katsoessani näen vain sen surkean surullisen katseen ja pakostakin herää ajatus: onko se sairas?
Ruoka maittaa, kyllä! Ei ripulia, vatsa toimii, ei juo liikaa...
Mutta sen sisäänpäin vetäytyvä olemus on täysin vastakohta aiemmin niin iloiselle ja veikeälle tyttöselle.
Vain muutama kuukausi aiemin Simone oli samassa tilassa.
Seuraako Titinen vartuttua silläkin samanlainen puolivuosittain toistuva olotila?
Kärsinkö minä vain tästä ja koirat elävät tyytyväisinä elämäänsä, kuten se on niille suotu ja on niille tarkoituksenmukaista?
Onko tämä nyt yksi esimerkki viime aikoina paljon esillä olleesta koirien inhimmillistämisongelmasta?
Ihmisen itsensä keksimä ongelma hänelle itselleen. Turhaa murhetta asiasta, joka kuuluu narttukoiran normaaliin elämään?
Hyväksyisin tilanteen täysin, jos olisin täysin varma, etten itse voi asialle mitään ja ennen kaikkea valeraskautta poteva ei tilastaan mitenkään kärsi...
Siis tässä kohtaa uroksien kanssa eläminen oli jotenkin rehvakkaampaa!
Mutta muuten taas tyttösten olemus ja ennen kaikkea niiden uskollisuus ja erityisesti kuuliaisuus viehättää urosten "pakko merkata vielä tuokin"- touhujen jälkeen enemmän.
Tämä koko asia taitaa ollakin verrattavissa ihmisten kauniimman sukupuolen elämään kuuluviin juttuihin!
Olisihan minun nyt tuo pitänyt oivaltaa!
Ihan vain meidän tyttöjen kesken...
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Koulutukset alkoivat elokuussa
"Kuka saa olla ekana koulutettavana?"- Valitse nyt näistä sitten, kun jokainen haluaa olla se ensimmäinen....
lauantai 13. elokuuta 2011
torstai 11. elokuuta 2011
Näyttelytreeniä ja noutoharjoituksia
Eilisiltaisen luontoelämyksen vastapainoksi tänään harrastimme aivojumppaa. Se oli tarpeen niin koirille kuin minulle itsellenikin.
Kameran akku oli lopuillaan, joten keskityimme vain pelkkään tottelevaisuus ym. harjoituksiin..
Titine on menossa syksyn aikana useampaankin pentujen ulkomuodon arviointitapahtumaan, joten pakkohan neitokaista on edes kerran totuttaa näyttelyremmiin ja tietyn tyyppisiin poseerausasentoihin.
Olen ihastunut naksuttimen mukanaan tuomiin nopeisiin koiran oivalluksiin!
Turhat puheet vain mielestäni sekoittavat etenkin alkuopetuksessa pienen karvaisen oppilaan keskittymistä olennaiseen. Tähän naksu on enemmän kuin välttämätön kapistus!
Titine oivalsi melkein heti seisomisen tuomat etuudet! Poseeraus siis on kannattavaa, niinpä! Samoin reipas ravi ilman pomppuja on palkitsevaa! Hihnassa vetäminen ei ole palkitsevaa. Näitä asioita Titinen aivokoppa raksutti menemään.
Jos Titine ei olisikaan tulevaa missiainesta, on hänellä joka tapauksessa lahjoja kaikkeen omatoimiseen älyilyyn ainakin! Se on huomattu.
Melanie taas vuorostaan paneutui noutamisen saloihin. Naksu osoittautui tässäkin tapauksessa oivalliseksi apuvälineeksi!
Melanie haki jo 5 metrin päästä kapulan ja kantoi sen melkein minulle saakka.
Koko aikana en puhunut sanaakaan. Naksu toimi namien kanssa erinomaisesti oppimisen suuntaa antavana, mitä lopputuloksena haluan tapahtuvan, kun noutokapula on maassa. Vielä en ole paneutunut käteen luovuttamiseen. Kaikki aikanaan. Tämähän oli vasta kolmas treenikerta noutoa Melanielle.
Simone oli sitten viimeisenä vuorossa. Tuossa samalla saan harjoiteltua remmissä odottelua hiljaisuudessa, kun touhuan vuorotellen jokaisen kanssa. Titine ei ole oikein vielä hyväksynyt odottamista täysin hiljaa, mutta harjoitus tekee mestarin.
Simonella on myös tiedossa ainakin yksi näyttely, joten poseerausta ja hihnassa kävelyä oli ohjelmassa.
Simone toimi oikein iloisesti ja rutinoidusti, kuten osasin odottaakin. Yllätys odotti lopuksi: kauan kaivattu leluhiirihän tupsahti palkkioksi jostain taskustani! Simonen suurin himo oikeiden myyrien jälkeen on leluhiiret! Nooo, jänishän olisi ihan parasta, jos sen saisi kiinni.
Treenit on hyvä päättää antamalla leluhiiri Titinelle, joka ei sitten ole vielä koskaan luovuttanut sitä takaa-ajajilleen. 15 minuuttia sitten täyttä laukkaa kenttää ympäri kaikki kolme.
En voi kuin ihmetellä noita äkkikääntymisiä ja kurvailuja, joita tuo pieni Titine hiiri suussansa, muristen aina täpärissä läheltäpiti tilanteissa, jaksaa yhä vaan varmasti loputtomiin harrastaa. Simone ja Melanie osoittavat selkeästi missä vaiheessa Titine saa sitten kokonaan pitää hiirensä. Joku raja se on saalistamisessakin.
Kotiin paluu sujui rauhallisemmissa merkeissä kuin treeneihin menomatka. Sehän oli tarkoituskin. Kaikkiaan toista tuntia reilusti saimme näissä puuhasteluissamme kulumaan.
Mutta tätä kirjoittaessa tuntuu jotenkin, että olisimme voineet kuitenkin muutaman tunnin lisätä lenkkeilyyn. Sellainen meno on taas tylleröisillä menneillään.
Lähdettävä se on vaan yöulkoiluun. Naapurienkin helpotukseksi.
Retki jälleen Meiko-järven kallioille
Eilen illalla, auringon vielä lämmittessä melko korkealta taivaalta, suuntasimme me, Simone, Melanie ja kohta 5-kuinen Titine, retkemme kohti Meikon luonnonsuojelualuetta. Nyt muistin varustautua oikein eväin ja kameroin.
Olin miltei unohtanut, kuinka kaunis ja vieläkin lähes koskematon tuo paikka olikaan!
Jos haluaa nauttia Suomen luonnosta parhaimmillaan, ilman häriöitä, vain ja pelkästään yksin koirineen, tässä se on!
Henkeäsalpaavan kaunista, kirkas ja puhdas vesi ja luonnon rauhaa...
Simone ja Melanie ihastuivat heti rantakallioita ympäröivään vesielementtiin!
Viimeiseksi olisin Melaniesta uskonut, että juuri tämä hemmotelluin typykkä oppiikin ensimmäisenä uimaan juuri tällä retkellämme! Taidanpa olle aika ylpeä rakkaasta "pupupöksyläisestäni"...
Mutta missä onkaan Titine? HOHOI!
Siellähän se Titine seisoo! Ainoa kuva Titskusta, koska
"miss-neiti" varoi visusti kastelemasta silkinpehmeitä töppösiään...
Aika riensi tässä luonnon taivaallisen kauniissa melkeinpä pysähtyneisyydessä aivan huomaamatta. Pari tuntia oli kadonnut jonnekin ja aurinko jätti jäähyväisiään meille matkalaisille. Oli aika sonnustautua kotiin päin!
Tulemme tänne varmasti vielä uudelleen. Viimeinen muisto vielä taaksemme jäävästä kauneudesta ikuistettuna.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Heinäkuussa helteet helpottivat
Titine harjoittelee paikallaan makaamista Simonen ja Melanien oppeja seuraten. Ilme kyllä on aika ihmettelevä?
"TITINE"Mihin enää jänistä tarvitaan? Titinelle keppi suuhun ja puolituntia menee vauhdikkaasti, koska keppiä ei saa Titinelta kukaan!
Paikallinen jäniskoira vielä lähikuvassa...
Ei, mutta sehän onkin meidän TITINE!
perjantai 24. kesäkuuta 2011
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Elämä on ihanaa cavaliertrion kanssa!
Ylpeänä ja ihastuneena esittelen:
Uusi täysivaltainen perheenjäsenemme
"TITINE"
Alla olevat kuvat puhukoot puolestaan!
Taidokkaat kuvat julkaisen Blogissani kuvaajan luvalla.
Kaikki Titinen kuvat;
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Alla 3.6.2011 kuvatulla videolla Titine vauhdissa jälleen.
Titine yrittää houkutella Simone leikkimään. Mutta Simone on valeraskaana. Silloin ei leikitytä.
Uusi täysivaltainen perheenjäsenemme
"TITINE"Taidokkaat kuvat julkaisen Blogissani kuvaajan luvalla.
Kaikki Titinen kuvat;
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna Nurkki
Joanna NurkkiAlla 3.6.2011 kuvatulla videolla Titine vauhdissa jälleen.
Titine yrittää houkutella Simone leikkimään. Mutta Simone on valeraskaana. Silloin ei leikitytä.