Ruupe on johtaja-asemansa veroinen

Pentujen varttuessa on laumamme ainokainen uros paneutunut vastuulliseen tehtäväänsä niin kuin hyvän laumanjohtajan kuuluukin tehdä.
"Ruputiti" on synnynnäistä johtaja-ainesta! Sen huomaa alla olevasta kuvasarjastakin.

Ruupe valvoo tarkasti Melanien ja Simonen puuhastelua nurmikolla.


- Ethän nyt vaan saa mitään kurkkuusi? tuntuu Ruupe miettivän tarkkaavaisena.


- Köh, köh!
- Just tuosta varoitin, Melanie! tuumaa Ruupe huolestuneena.

- On tämä vaan niin vastuullista hommaa... tuntuu Ruupe miettivän.

- Hyvät hyssykät! Kuinka ihmeessä tämä lauma pärjäisikään ilman minua? tuumailee Ruupe ja asettuu viileään varjoon lepäilemään.

Pentuenergiaa tuplana

Täten kumoan luulon ja uskomuksen, että kaksi pentua leikkisi vain keskenään ja "pahanteko" jäisi vähemmälle kuin yhtä pentua elämän taipaleella luotsatessa.
No, eihän nyt vielä ole mitenkään kauheaa, jos muutama kirja luetaan kannesta kanteen kirjaimellisesti.
Mutta kun katkaisivat tv-antennin ja kahdet uudet sandaalit muotoiltiin beduunimalliksi ja sitten se tyyny, jonka olin hellämielisyyksissäni antanut nukkumispehmikkeeksi. No, selvisihän ainakin mitä siellä oli ollut sisällä. Miksi se sisältö sitten piti revittyä tyynyä raahaamalla levitellä ihan joka paikkaan?
Enhän nukkunut kuin tunnin nokoset, niin oli yllätys valmiina, kun silmänsä auki sai...
Miten niin eteisen matto olisi liian leveä muka? Oliko sitä nyt ihan pakko niin radikaalisti kaventaa?
Miksi en ikinä löydä kengistäni ainuttakaan pohjallista? Mikä vika kenkieni kantapäissä oli?
Onneksi on kesä, niin "ilmastoidut jalkineet" on ihan kelpo keksintö.
Nyt sitten loput kengät ovat kuitenkin varmuuden vuoksi pöydillä ja sinne pöydille on kerääntynyt kyllä aika lailla muutakin rompetta, kun en koskaan muista näitä hillviöitten askartelukiinnostuksia, niin sinne viime tipassa arkistoidaan "hellanlettas pentujen naskalihampaista pelastettuja "milloin mitäkin tarpeellista" kodin pientä irtaimistoa.

Hohhoijaa, koska tuo pentujen konkreettinen tutustumisinto kaikkeen laantuu?
Miksi ihmeessä ne aina kello 22.30 aloittavat hirveän takaa-ajo-metsästys riehunnan kimeine ajohaukkuineen?
Hyssyttele nyt näitä mamman pieniä "hillviömutaatioita" sitten hiljaiseksi, kun pienet viattomat ajavat rallia olkkari-eteinen-keittiö-parveke-makkari-akselilla...
Kohta ei enää yksikään naapuri meidän rapussa tervehdi meikäläistä koirineen.
Kummasti jo häipyvät oviensa taakse kun vain muutaman koiran kanssa tullaan portaikossa vastakkain.
Ihmettelenpä vaan, kuinka asukkaiden fiilinki muuttuu, kun luotsaan kerralla kaikki viisi luppakorvaa kierreportaita kolmanteen kerrokseen?

Hellyyttävät Hillviöt

Helteet toistaiseksi ohi

"Sadetta kaivataan!" huutaa luonto. Toivottavasti sataisi ensi yönä. Kuivuutta on nähty kylliksi. Vettä kaipaa luonto jo janoissaan.
Tänään ryhdistäydyin ja leikkasin rutikuivan kauhtuneen nurmikon. Kädet ristissä uskallan toivoa, että joku kastelisi sen yön aikana...

Melanie kompastuu.


Minä yritän saada kaikki kootuksi yhteispotrettiin, mutta eipä kovin nopeasti taidakaan onnistua, ei! - Mikä teitä vaivaa, koirat, hei?

Laumanjohtajalla pitää olla arvokas ilme ja hyvä ryhti, tuumailee Ruupe ruohikolla ja tarkastelee laumaansa.


Mindy Maeta on vaivannut valeraskaus kaikkine variaatioineen ja nisät ovat maitoa pullollaan. Mieliala alkaa kuitenkin kirkastua "mummulla" ja ilmestyipä hän pitkästä aikaa kuvattavaksikin.

Aika rientää ja pennut varttuu

Melanie ja Simone, 11 viikkoa jo mittarissa.

Simone ja Melanie painivat ja pitävät hauskaa.

Pelkkää löhöilyä helteessä

Suomen kesä on ihanaa aikaa, jos pitää auringosta, sateesta, tuulesta, ukkoskuuroista ja pienen pienistä pennuista.

Melaniella on aarre, jonka myös Simone haluaa.

Viiden koiran (cavalierien tietysti) kanssa ei aika tule pitkäksi. Ei ainakaan minulla ole ollut hetkeä, jolloin miettisi mitä ihmettä tekisi. Kyllä näitten veijareiden kanssa aina jotain keksii tai sitten ne keksivät minua ennen.