Talven selkä on taittunut ja kevät tulla porskuttaa näkymättömän salaa.
Näin uskomme kaikki täällä talvesta selvinneinä.
Nyt kun olemme saaneet nauttia jo pitempään rakkaan auringon valosta herää sen myötä toiveikkuus ja vahva usko huomiseen!
Suruaika on vienyt voimia, mutta se vaan on käytävä omalla tavallaan läpi.
Blogit ovat jääneet päivittämättä ja sanoisinko elämä myös elämättä siinä ohessa.
Kiitokset rakkaille cavaliereilleni pitkämielisyydestä ja myötäelämisestä surussani, ilman teitä en varmasti olisi jaksanutkaan!
Nyt on aika minun palkita teidät ja sen varmasti teenkin, tavalla tai toisella.
Tulette kyllä sen huomaamaan, tyttöset pienet!
Näillä eväillä kohti kevättä tarvomme.
