Paras lääke mielen piristämiseksi on lähteä luontoon. Niinpä lähdimme matkaan, Ruupe, Simone, Melanie ja minä. Mukaan nappasin lähtiessäni sen kummempia suunnittelematta myös kameran.
Suuntasimme jälleen ties monennenko kerran ikiomaan "paratiisiimme maan päällä", Meikon erämaan syleilyyn.
Tämän näkymän edessä istuin. Istuin kauan ja hiljaa. Samalla tunsin kuinka mieleni rauhoittui ja huolet murentuivat hiekaksi ja valuivat alas harteiltani.
Halusin tallentaa mieleeni tämän kaiken ympärilläni vallitsevan rauhan, kauneuden ja luonnon hiljaisuuden juuri tällaisena.
Jos en enää koskaan palaisi tänne, syystä tai toisesta, muistoani ei kuitenkaan kukaan veisi minulta.
Jos muistini tulevaisuudessa pyyhkiytyisi ulottumattomiini, olisi jäljellä kuitenkin tämä kaunis valokuva, joka ehkä toisi ajatuksiini ainakin tämän saman mielentilan, rauhan ja tyyneyden tunteen.
