Heinäkuun helteessä

Nyt saisivat nämä paahteiset hellepäivät siirtyä jo menneisyyteen.
Kuinka kaipaankaan kesäisiä sateita ja niiden tuomaa raikkautta!
Onko nyt vain niin, etten osaa koskaan olla tyytyväinen jo olevaan?
No, itse en koskaan ole ollutkaan mikään auringon palvoja, päin vastoin.
Olen yöihminen. Olipa sitten kesä tai talvi, yleensä vasta iltapäivisin alan piristyä ja yötä kohden mentäessä olen jo valmiina toteuttamaan siihen mennessä syntyneitä suunnitelmiani.
Kerrostalo asukkaineen vain asettaa rajat!
Siispä suunnitelmat ovat ulkoilua, kirjoittelua ja kaikkea sellaista puuhastelua, josta ei aiheudu meteliä.
Omakotitalo taitaisi sopia paremmin tällaiselle yöeläjälle!

Viikko vierähti mukavissa merkeissä maaseudulla koirakatrasta luotsatessa.
Erityisesti viikolla oli suuri merkitys Simonen ja Melanien sosiaalistamiselle koirakavereihin. Turha ujostelu ja pelko katosi siellä cavalierien ja kingcallekavereitten keskuudessa hääriessä.

Ruupe oli ainoa joka selvästi oli vaivaantunut pomon paikkansa menetyksestä tuossa 12 päisessä laumaharmoniassa.
Huomasin sen erityisesti kotiin palattuamme, kun Ruupen silmiin palasi entinen tuttu pilke ja olemukseen terhakkuus ja ilkikurisuus.
Käväisipä "vanha kunnon salavaras" melkein heti kotiuduttuamme ruokapöydällä tsekkailemassa mahdollisia sieppauksen kohteita jopa!

Nyt sitten palailemme rauhalliseen tahtiin takaisin kotirutiineihimme.
Helle vain on tällaiselle viileään ihastuneellle aikamoinen rasite. Koiranikin ovat samaa mieltä kanssani, helteet piisaavat meille jo, kiitos vaan!

Heippa rakkaat cavalierit ja kingcallet, tulossa ollaan!

Tänään alkaa 7 päivän mielenkiintoinen koetos 5 cavalierin ja 3 kingcalleprinsessan kotihengettärenä. Mukana vielä joukkoon liittyvät omat cavalierini, Ruupe, Simone ja Melanie.
Hmmm... katsotaanpa tilanne uudelleen, kunhan pääsen perille.