Ruupe sairastaa

Voi kurjuuksien kurjuus!
Vielä sunnuntaina kaikki oli kunnossa cavalierieni kohdalla.
Teimme parin tunnin samoilulenkin lumisilla pelloilla. Aurinkokin pilkahteli ja sää oli keväisen leuto.
Tuo virallisesti oma parivaljakkoni metsästeli harmikseni koko lenkin ajan myyriä!
Ruupe ja Mindy Mae tekivät todellista yhteistyötä: toinen tömisytti lunta myyrähyppelyillään ja toinen kaivoi kuin vimmattu esiin säikähtäneitä myyräpoloja.
Välillä koltiaiset vaihtoivat tehtäviä keskenään.
Sitten kuin yhteisestä sopimuksesta molemmat äkisti kaivautuivat kuin torpedot kohtisuoraan maan uumeniin. Onneksi lunta oli paksulti ja saalis taisi jäädä melko olemattomaksi.

Hauskaa tuntui olevan, ainakin tuolla saalistavalla kaksikolla.

Prinsessa Mujunen tyytyi pysyttelemään laumanjohtajan (minun siis) läheisyydessä. Tämä oli sikäli hyvä, niin pystyin samalla valvomaan mahdollisia väsymisen merkkejä kantavana olevasta pyöreähkö massuisesta Mujusesta.
Eipä väsynyt neito reissussa.

Nälkä kyllä oli kaikilla hirmuinen kotiin saavuttuamme.

Sitten iltaa kohti kotona loikoillessa, ruhtinaallisesti ensin ruokaa nautittuamme, kipeytyivät Ruupen takajalat tai lonkat.
Hyppääminen sänkyyn sujui todella huonosti ja autoinkin useamman kerran sitä nousemaan sohvalle tai nojatuoliin.

Aamuinen ulkoilu maanantaina sujui aika vaivalloisesti Ruupelta.
Portaat kolmanteen kerrokseen olikin hidasta nousua askel askeleelta.
Ei todella lainkaan Ruupemaista käyttäytymistä.

Maanantai vietetiin sitten täysin leväten.
Tiistaiaamu oli lähes maanantain toisinto.
Kipu Ruupen takaraajoissa oli sitkeästi tallella.
Tänään tiistaina menemme sitten Ruupen kanssa eläinlääkärin juttusille.
Ehkä saamme selvitystä ja hoitoa tuohon Ruupen takapään ongelmaan.
Toivottavasti.

Kevään odotus villitsee laumaamme

Kummallista kuinka luonnon herääminen ja ilouutisten samanaikainen kuuleminen antaa uutta puhtia ja laittaa energialataukset sykkimään vielä meikäläisen yli 60-vuotiaankin rinnassa!
Ilouutisemme on tietenkin Muru Prinsessan toivottu ja nyt virallisesti eläinlääkärin ultraäänitutkimuksella toteama raskauden tila.
Murusen massussa siis muhii alkava elämä!

Kuinka uskomattoman hellyyttävää!

Voisinko kuvitella mitään ihanampaa kevään merkkiä kuin pienen cavalierineitosen kasvava pömppömassu?
- En voisi.
Entäpä voisinko kuivitella mitään ihanampaa ilmestystä kesän alkuun kuin suloiset tuhisevat pienet koiranpennuliinit?
- Voisin.
- No mitä sitten?
- Suloiset tuhisevat vaaveilta tuoksuvat cavalierpennuliinit!

Voisinko tämän onnellisempaa kevään 2009 odottelua enää kuvitellakaan?

- Olemme Murun kanssa varmaan yhtä mieltä:
- Tämä on meidän kumpaisenkin onnen täyttymys!

Kohti kevättä mennään

Varma kevään merkki on lumen lisääntyminen!
Sehän vie vanhat lumet mennessään. Pääsiäistä odotellessa päivät kuluvat kuin itsestään. Sittenhän ollaankin jo huhtikuussa ja kevät on jo vauhdilla menneillään.

Näitä pohtiessa koiramäärä on poikkeuksellisesti lisääntynyt viiteen!
Cavaliertrioamme tuli ilahduttamaan tai harmistuttamaan kaksi pomeranian poikaa: "AP", 10 vee ja "Rasse", 4 vee.

Kuvia ja auringonpaistetta odotellessa, toivokaamme, että ehkä huomenna saisimme yhteispotretin aikaiseksi viisikostamme.

Kevät alkaa tänään virallisesti, 1.päivä huhtikuuta

Odotettu vuodenaika on taas alkamassa. Olen oikeasti "kevätihminen". Valitettavasti tuo ihana vuodenaika on vaan niin lyhyt? Juuri kun alkaa tottua elämän heräämiseen, huomaa sen jo kääntyneen kesäksi. Kesä taas enteilee jo syksyn alkamista, masentavaa!
Toisaalta syksyllä poimitaan kevään ja kesän satoa. Se hiukan suuntaa ajatuksia kuolevasta vuodenajasta muualle.

Mutta nyt on otettava kunnolla irti kaikki tästä keväästä.
Kannattaisiko alkaa kevät siivoamalla asuintila? Vai pesemällä pyykit? Komeroita ehtii kyllä järjestellä kurjien kelien säällä.
On se kumma, kun keväällä kaikki kohteet täällä kotona näyttää auringonvalossa siivoamista kaipaavilta? En varmaan ole ainoa joka tupsuttelee pölyjä sieltä sun täältä talven jäljiltä.

Matot kaipaavat jo kesäistä pesua, kukat huutavat mullan vaihtoa.
Koirien turkit näyttävät aika kauhtuneilta talven jäljiltä. Pesurumpa on keväällä täydessä vauhdissa lenkkien jälkeen. Onneksi kura-asuissa on mistä valita.
Kumisaappaat tulevat tutuiksi taas kevään aikana.

Onpa mielenkiintoista seurata kuinka nopeasti ensimmäiset leskenlehdet ilmestyvät tänä vuonna. Viime vuonna bongasin niitä jo helmikuussa.