Olen viime aikoina kovasti pohdiskellut noita kolmea karvaistani, Simonea, Melanieta ja Titineä.
Saan olla ikionnellinen, että ovat olleet täysin terveinä. Eläinlääkärissä ollaan vierailtu ainoastaan rokotuksissa ja cavaliereilta PEVISA:n edellyttämissä terveystarkastuksissa.
Rakastan näitä tyttösiä erityisen paljon, kuten aina omia koiriani ja toivon, että he saavat viettää kanssani onnellisen, terveen ja pitkän elämän.
Nämä prinsessani ovat niin helppoja ja kuuliaisia tapauksia jokainen ja onnekseni todella sopeutuvaisia tällaisen liikunnallisesti hidasvauhtisen, pahenevaa hengityselinsairautta potevan immeisen elinkumppaneiksi.
Toki nämä saavat aivan kiitettävän paljon kirmailla ulkosalla ja vielä enimmäkseen vapaana joka lenkillä. Lisänä liikuntaharrastuksille tulevat vielä viikottaiset rally-toko- ja tottelevaisuustreenit. Saavatpa karvaiset pimut silloin tällöin harrastaa aivan omatoimisesti agilityakin kerhomme koulutuskentällä! Sen ne myös tekevätkin, kaikki kolme sulassa sovussa, täysin ilman ohjausta omilla ehdoillaan! Täytyypä muistaa joskus ottaa oikein videolle!
Luonteeltaan nämä ovat täysin erilaisia persoonia jokainen. Oikeastaan se on vain onni, että näin onkin, koska täydentävät sopivasti toisiaan erilaisuuksillaan. Tupla-annos yhdenkään erityispiirteitä voisi taas olla jopa haitaksi lauman harmonialle ja häpeän tunnustaa, mutta varmasti myös minulle.
Varmasti satunnaisen tiukkapipon mielestä rakkaat prinsessani ovat täysin kurittomia, alituisesti ruokaa varastelevia, lellittyjä, komentelevia, jopa röyhkeitä, hirveän äänekkäitä ja kauhean metsästysvietin riivaamia pieniä hirviöitä! Mutta mitä väliä, minua heidän ns. erityispiirteensä eivät häiritse, itsehän olen ne tavallaan ikään kuin "luonutkin", sallimalla niiden ominaisuuksien syntymisen. Ehkä tietoisesti, kuitenkin luultavimmin tiedostamattani.
Simone on lauman kuningatar, heti minusta seuraava laumahierarkian asteikossa alaspäin.
Tämä tumma kaunotar, "pieni hiirenkuonolaisemme", on todella suloinen räpsysilmä ja myös hiljaisin kaikista. "Simpuka"- nimitys on hyvin kuvaava neitokaisellemme. Simpuka yhdellä k:lla, koska täysin mykkä hän ei ole. Simone on myös perheen vahtikoira. Postin saapuminen ilmoitetaan ja ylimääräiset portaikossa kulkijatkin satunnaisesti.
Ainutlaatuista Simpassa on sen tapa tulla johonkin aikaan yöstä viereeni tyynylle nukkumaan ja aina tullessaan ilmoittaa itsestään kirputtamalla korvalehteäni hyvin hellästi pikkuruisilla etuhampaillaan. Olen täysin otettu tästä ainutlaatuisesta huomion osoituksesta!
Simone on reilu laumahierarkian koiravaltiatar. Sen ei tarvitse fyysisesti voimalla ylläpitää asemaansa, vaan pelkkä tuijotus kohteeseen riittää saamaan alempiarvoiset ruotuunsa. Titine-kuopusta toki oli aluksi kurmuutettava ihan fyysisestikin, koska tämä neitokainen omaa sangen voimakkaan ja valtaan pyrkivän luonteenlaadun. Luotan täysin Simonen kykyyn arvioida tuollaiset asiat.
Lopuksi: Saa nähdä onko Simonella tiedossa "yllätys" tämän kesän varalle?
Siitä sitten myöhemmin lisää.
Melanie, ehdottomasti
ainoa koirani, ainakin, jos häneltä kysyttäisiin.
"Melskutarallaa", kuten jo lempinimikin kertoo, on äänekäs, joka asiaan kommentoiva, joskus aivan raivostuttavan kovaääninen metelöitsijä. Mutta sitten taas toisaalta hän on niin suloisen hellyyttävä, pehmoinen ja rakastettava ikään kuin oikeasti "ainoa" hauvveliinini.
Ajoittain hän on oikea "bitch" ja sitten taas hetkessä surusilmä spaaanielityttönen! Enimmäkseen juuri tuo halittava surulliskatseinen ja pehmoinen...
Mitä tahansa kysynkään Melskutalta, vastaus tulee ennen kysymyksen loppua kuin hyllyltä vaan!
Tämä näsäviisas söpöläinen elää kuin minulla ei todellakaan olisi muita koiria ollenkaan.
Siitä syystä tämä prinsessani juuri onkin niin ainutlaatuinen ja yllätyksekseni parhaiten totteleva.
Välttämättä en tarvitsisi hänellä remmiä lainkaan tuolla kaduilla kulkiessani. Melanieta kun eivät kiinnosta koirat eivätkä muut ihmiset, tärkeintä on tapittaa minua!
Nuorempana Melanie ei piitannut muista ihmisistä kuin ainoastaan minusta. Nyt iän karttuessa on kuvioon astunut lisää ihmistuttavuuksia, joista Melanie ilostuu. Tavallaan ihan mukavaa todeta, että muutkin ihmiset tulevat Melanien hyväksymiksi.
Melanie on aina valmis tekemään kanssani mitä tahansa! Häntää huiskien, innokkaana katsekontakti minuun koko ajan säilyen, tämä tyttönen on valmis mihin tahansa koetokseen kanssani. Kunhan vain ei kuivia puunlehtiä lennä, niin kaikki sujuu!
Tarvitsen siis ainoastaan oman motivaationi säilyttämisen Melanien kanssa harrastamiseen edes jossain lajissa, niin sittenpä voisimme saavuttaa yhdessä oikeasti kisaillessa vaikka mitä!
Pääasia nyt minulle on kuitenkin, että Melaniella on mukavaa. Silloin on minullakin.
Titine.
Tapaus nimeltä Titine tarvitsee kyllä ihan oman otsikon ja aivan oman päivänsäkin kertoa
Hänestä, "Titskutatskustamme". "TiukkaTitinestä". Titutatusta. On se vaan semmoinen pakkaus. Meidän "kuapus".
.jpg)
