Olihan laumamme kolme vuotta sitten kasvanut kahdella pennulla ja sekin tapahtui pidemmän harkinnan tuloksena.
Runsas vuosi sitten niin vain kävi!
Titine nyt vain ui salavihkaa sydämeeni.
Tapahtumaan ei vaikuttanut pennun ulkonäköseikat lainkaan, vaan se ratkaisevin oli Titinen luonne!
Titinen hämmästyttävän varhainen kyky määrätietoisesti tehdä ihan omia juttujaan ja näin erottua muista pentuesisaruksistaan.
Ikäänkuin Titine olisi itse valinnut toiminnallaan paikan, missä viettää loppuelämänsä.
Tuntuu näin jälkeen päin asiaa pohdiskellessa, ikään kuin Titine olisi tiennyt, miten vedota meikäläisen sydämeen!
Päivääkään en sitten ole katunut tuon riiviön saapumista perheenjäseneksemme.
Runsas vuosi on nyt mennyt jo näitten kolmen cavalierityttösten lauman luotsaamisessa.
Titine on sopeutunut aivan kuin itsestäänselvyytenä laumaamme, sen täysivaltaisena, jopa joskus vähän liikaakin valtaa ottavana jäsenenä.
Alla pohdintojani ennen Titinen valintaa
 |
| Tätä kuvaa ottaessani, en edes haaveillut pennusta. Söpöjähän ne kaikki olivat. |
 |
| En vielä tätäkään kuvaa ottaessani ajatellut pentua itselleni. Kuvassa Titine ja siskonsa. |
 |
| Tätä kuvaa katsoessani ehkä hiukan aloin miettiä... Yksin kuvaa kun otin, oli tosi vaikeaa saada juuri tämä naperoinen poseeraamaan edes hetkinen paikoillaan. |
.jpg) |
| Oikeastaan oikein suloinen on tämä pentulainen... Ainakin nukkuessaan. Titinehän se siinä. |
 |
| Tämä kuva jo sykähdytti: TITINE, ooh. |
 |
| On siinä kyllä jotain.... rentoa, huoh! |
 |
| Titine se siinä vauhtiin lähdössä. Onneksi tein valintani, enkä kadu! |
 |
| Titine on samaa mieltä! Enkös olekin kiva? |
 |
| Ihana Titine! |
 |
| Titine, olethan aivan ihana! |
