Kun muutoksia kaipaa, niin on parasta laittaa sitten kunnolla elämä uusiksi!
Niinpä haimme urosmaisuutta tyttömäiseen porukkaamme.
Sellainen saapui meille suloisistakin suloisemman tricoloruroksen Kasperin karvaisessa ja ah! niin vauhdikkaassa ja iloisessa persoonassa!
Simonen ja Melanien kasvattaja suostui antamaan hoitoomme aarteensa, Kasper-pojan, kun oleilu kotopuolessa nosti turhan korkealle poloisen uroksen kierroksia sen elätellessä mielessään turhia toiveita.
Kolme typykkää järjesti samanaikaisesti hormonaalisia herkkutuoksujaan kuin oikein kiusaksi viriilille Kasperille.
Niinpä tuo trikkipoika sitten joutui evakkoon kesken mahtavien houkutusten ja mahdollisuuksien ja pakotettiin tutustumaan Kirkkonummen kerrostaloelämään.
Pienenä lohdutuksena luvattiin ihka oma haaremi! Kolme cavaliertyttöä oikein!
Muka haaremi!
Sehän koostui yhdestä entisestä Kasperin morsiaimesta, joka selvästi oli kantavana nyt jollekin toiselle hyväuskoiselle ja Kasperin omasta lellitystä tyttärestä ja hänen yhtä hemmotellusta ja vielä väärän värisestäkin sukulaistytöstä.
Voihan sitä tietenkin aina onneaan yrittää, tuumaili varmaan Kasper-reppana, evakkoon laitettu "huutolaispoika".
Kasper toivotettiin tervetulleeksi hiukan hämmästyneissä tunnelmissa.
Seuraavaksi sitten kävi niin kuten tyttöjen kesken yleensä käy. Pientä keskinäistä kilpailua jopa alkoi olla ilmassa Kasperin suosiosta.
"Onkos kutrit ojennuksessa, nenä "puuteroitu"? Täällä on nyt mies talossa!" tuntuivat typykät tuumailevan, kisatessaan Kasperin lemmenosoituksista.
Kasperin herrasmiesmäiset kosintayritykset torjuttiin kuitenkin lopulta kipakkaan prinsessamaiseen nirppanokka-tyyliin.
Kasper-poika kun vain avuliaasti yritti jakaa jokaiselle vuorollaan tuota hurmurimaista rakkauttaan. Mutta turpiinhan sieltä tuli aina! Rukkaset heitettiin päin naamaa.
Voi Kasper parkaa! Ojasta allikkoonko tässä jouduttiinkin?
Ne tytöt täällä Kirkkonummella ja ehkä sitten muuallakin ovat aina samanlaisia!
Ensin keikistellään niin kovin ja kun on saatu pojan pää pyörälle, ollaan niin ollakseen.
Niin kait nuo kosintamenot ovat sujuneet vuosituhansien ajan.
Oijoijoi, hiukan sääliksi vaan käy sivusta seurata tuota niin perin naisellista, "tavoittamattomuuden periaatteella" toimivaa itsellenikin hyvin tuttua käytöstä.
Häpeästä aivan punastelen nyt, kun tuo on niin läpinäkyvää. Mutta sitä se ei kai sitten ole urospuolisille kosijoille?
Eivätkö tytöt muka piittaa?
Älä lannistu Kasper, taitavat kuitenkin tykätä sinusta, etenkin tuo Simone!
