Täten kumoan luulon ja uskomuksen, että kaksi pentua leikkisi vain keskenään ja "pahanteko" jäisi vähemmälle kuin yhtä pentua elämän taipaleella luotsatessa.
No, eihän nyt vielä ole mitenkään kauheaa, jos muutama kirja luetaan kannesta kanteen kirjaimellisesti.
Mutta kun katkaisivat tv-antennin ja kahdet uudet sandaalit muotoiltiin beduunimalliksi ja sitten se tyyny, jonka olin hellämielisyyksissäni antanut nukkumispehmikkeeksi. No, selvisihän ainakin mitä siellä oli ollut sisällä. Miksi se sisältö sitten piti revittyä tyynyä raahaamalla levitellä ihan joka paikkaan?
Enhän nukkunut kuin tunnin nokoset, niin oli yllätys valmiina, kun silmänsä auki sai...
Miten niin eteisen matto olisi liian leveä muka? Oliko sitä nyt ihan pakko niin radikaalisti kaventaa?
Miksi en ikinä löydä kengistäni ainuttakaan pohjallista? Mikä vika kenkieni kantapäissä oli?
Onneksi on kesä, niin "ilmastoidut jalkineet" on ihan kelpo keksintö.
Nyt sitten loput kengät ovat kuitenkin varmuuden vuoksi pöydillä ja sinne pöydille on kerääntynyt kyllä aika lailla muutakin rompetta, kun en koskaan muista näitä hillviöitten askartelukiinnostuksia, niin sinne viime tipassa arkistoidaan "hellanlettas pentujen naskalihampaista pelastettuja "milloin mitäkin tarpeellista" kodin pientä irtaimistoa.
Hohhoijaa, koska tuo pentujen konkreettinen tutustumisinto kaikkeen laantuu?
Miksi ihmeessä ne aina kello 22.30 aloittavat hirveän takaa-ajo-metsästys riehunnan kimeine ajohaukkuineen?
Hyssyttele nyt näitä mamman pieniä "hillviömutaatioita" sitten hiljaiseksi, kun pienet viattomat ajavat rallia olkkari-eteinen-keittiö-parveke-makkari-akselilla...
Kohta ei enää yksikään naapuri meidän rapussa tervehdi meikäläistä koirineen.
Kummasti jo häipyvät oviensa taakse kun vain muutaman koiran kanssa tullaan portaikossa vastakkain.
Ihmettelenpä vaan, kuinka asukkaiden fiilinki muuttuu, kun luotsaan kerralla kaikki viisi luppakorvaa kierreportaita kolmanteen kerrokseen?
Hellyyttävät Hillviöt
