Erämaavaelluksella Meikossa

Aloitimme tänään päivän suuntaamalla aamusta auton nokan kohti Meikon luonnonsuojelualuetta.
Heti autosta ulos päästyään kolmikkomme viiletti kuin yhteistuumin riistan jäljitykseen.
Menohaluja tuntuikin todella olevan tyhjin vatsoin aivan riittämiin.
Päätin olla visusti hiljaa, vaikka mieli olisikin tehnyt kirkua "tänne"-kutsua kurkku suorana....

Alla muutamia otoksia neitokaisista puolentoista tunnin irroittelun tasoittamina.

Melanie posettaa

Lisää Melskutaa

Simone huulet mutrussa

Titine ja Simone kaivuun äärellä

Titine tuumailee

Melanie tapasi Toten

Juhlimme Titinen synttäreitä

Onnea nuorimmaisemme, 3 vuotis-synttäreille

Kevättä ilmassa

Maaliskuun ensimmäinen päivä tarkalleen aloitti prinsessamme Melanie juoksuaikansa. Ensimmäinen varma kevään merkki!

Jännittyneenä seuraamme nyt laumamme natiaisen, Titinen, reaktiota, kun valeraskaudessaan nyt juuri painiskelee tricolorilehmäänsä pentunaan hyysäten ja toisaalta haluaisi olla myös Melanien sulhaspoika... On siinä rooleja pienelle spanielityttöselle?

Mielenkiintoista seurattavaa on siis odotettavissa tässä kuukauden aikana!

Simonen herääminen "sulhasehdokkaaksi" tietää sitten tärppipäivien olevan käsillä. Toivottavasti saamme kevään edetessä odotella myös sitten niitä "seuraamuksia"...

Melanie itse vavvana

Voihan vesikeli!

Hiihtolomakausi menneillään ja joudutaan harjoittelemaan uuden kameran käyttöä sisätiloissa.
Harjoittelun kohteena lähikuvat.

Alla työnäytteitä.

Lenkkeilyä sumussa

Talvi on ollut leuto ja vähäluminen. Mutta haitanneeko se nyt kovinkaan paljon?
Ei ainakaan tyttösiä.
Kokeilin uutta kameraa.
Seurauksista en niin sitten sanokaan mitään...

Helmikuuta jo elellään

Mieli kirkastuu kun päivä pitenee ja kevät lähestyy...

Tyttöset kuratassuineen

Vuosi 2014! Tästä on hyvä alkaa...

Vuosi 2013 on sitten vaihtunut uudeksi ja toivottavasti mennyttä vuotta  hiukan iloisemmaksi.

Paljon onkin odotuksia tälle alkaneelle vuodelle suunnitelmissa.
Katsotaan ja toivotaan, että edes osa niistä totetuisi.

Koirat ovat voineet hyvin ja saaneet olla terveitä!
Yritänpä itsekin pientä kunnon kohennusta, nyt kun on aikaa, toteaa tämä "tuore" eläkeläinen.

Aurinkokin varmasti vielä jossain vaiheessa pilkahtaa valaisemaan lumettomana alkanutta vuoden alkua. Kohta on lumen odotus jo menneen talven lumia, jos ei tammikuussa maa saa valkoista peitettä.

Nopeamminhan se kevät näin tulee, vaikka kyllä näitä kurakelejä on ihan tarpeeksi koirien kanssa tarvottu.

Joulu on taas ovella ja vuosikin vaihtuu

Kylläpä aika rientää.

Jospa ensi vuonna puhaltaisi onnekkaammat tuulet ja kirjoittaminen alkaisi taas maistua elämisen myötä. Ensin pitää vain herätä siihen elämiseen. Suruaika on vaan vienyt voimia.

Tässä Melanie, Simone ja Titine odottelevat joulun aikaa ja lahjuksia, kun niin kilttejä ovat koko vuoden taas olleet

Elämä voittaa sittenkin

Talven selkä on taittunut ja kevät tulla porskuttaa näkymättömän salaa.
Näin uskomme kaikki täällä talvesta selvinneinä.
Nyt kun olemme saaneet nauttia jo pitempään rakkaan auringon valosta herää sen myötä toiveikkuus ja vahva usko huomiseen!
Suruaika on vienyt voimia, mutta se vaan on käytävä omalla tavallaan läpi.
Blogit ovat jääneet päivittämättä ja sanoisinko elämä myös elämättä siinä ohessa.
Kiitokset rakkaille cavaliereilleni pitkämielisyydestä ja myötäelämisestä surussani, ilman teitä en varmasti olisi jaksanutkaan!
Nyt on aika minun palkita teidät ja sen varmasti teenkin, tavalla tai toisella.
Tulette kyllä sen huomaamaan, tyttöset pienet!

Näillä eväillä kohti kevättä tarvomme.

Vuosi vaihtuu

R.I.P. Rakas isäni  5.6.1929 - 30.12.2012

Jouluaattoa odotellessa

Ihanaa, lumi on maassa yhä

Kuu vaihtui ja maa valkeni!

Marraskuu kolkuttaa jo ovella

Lokakuun huippujuttu oli viikonloppuretki ystäviemme Hapsutassulaisten kanssa Ulvilaan Hapsutassujen kesän viettopaikkaan. Kuvassa koko karvainen kööri.
Ylärivissä Iines ja Melanie
Alhaalla vasemmalta Titine, Simone, Bella, Nasu ja makaamassa Minni.

Syksyä pukkaa!

Titinen ilveilyä ja ilmeilyä syksyn piristykseksi.

Titine toivottaa kaunista ja värikästä syksyä ja ilmeilee muutenkin vaan...

Titine myös on huolehtinut kiitettävästi Simonen lapsosten leikittämisestä. Suurkiitos Titsku, itsekin vielä "pentunen" kun on.

Titine on pentujen "Nanny"

Mitäpä muut tuumivat

Elämä on kyllä enimmäkseen pyörinyt pientä ympyrää Simonen pentulaatikon ympärillä.
Lenkkeilyt ovat jääneet valitettavan lyhyiksi pentusten ensimmäisten elinviikkojen aikana.
Rankkaahan se on ollut kaikille, kun on jouduttu tinkimään yöunien yhtäjaksoisuudesta ja päähuomio hereillä ollessa on enimmäkseen hoivatyössä Simonen apuna.

No, enpä ollut nyt tässä vaiheessa ajatellutkaan rakkaan laumani kasvattamista, ei huolta tytöt!

Heinäkuussa pentuillaan!

Eipä ole ehtinyt vaavien viereltä paljonkaan Blogejaan aatella.
No, hengissä ollaan koko kööri, meitähän onkin nyt 6 cavalieria ja minä!
"Sumo"-poika vieläpä ainoana toisen sukupuolen edustajana.

Alla kuvia viime ajoilta:

Simonen vaavit ja Simone itse

Kyläilemässä Hapsutassujen luona päivää ennen Simonen vaavien syntymää!

Titine kullannuppu!